TEKSTI: VETURIMIES
Pyysin maanmittauslaitoksen toimitusinsinööriltä jokin aika sitten erästä arvovaltaista tilaisuutta varten viime vuonna lopetetusta toimituksesta pöytäkirjan kopiota. Kännykkääni tuli ilmoitus, että sähköposti oli saapunut ja selasin hieman sitä ulkoilun lomassa. Kun saavuin kotikoneelleni, en saanutkaan enää liitetiedostona olevaa pöytäkirjaa auki ja viestissä oli teksti ” salassa pidettävä”. Noh, jopa on maanmittaustoimituspaperit menneet salaisiksi, kun niitä ei voi lukea kuin yhdellä laitteella, ellei syynä ole EU tai sitten jokin kummallinen ihan kotimainen tietosuojasäännös. Sain sitten uudelleen pyytämällä tämän pöytäkirjan ja siitähän selvisi mielenkiintoinen asia. Toimitusinsinööri, sehän ne pöytäkirjat kirjoittaa, oli kirjoittanut rohkeasti pöytäkirjaan, että KKO:n tuomiossa onkin virhe, kun tuomion päätöksen perustelut olivat erilaiset kuin itse tuomiolauselma, jonka pitäisi siis osoittaa, miten toimitusta pitää muuttaa.
Minä salaliittoteorioihin kovasti ennenkin viehättyneenä rupesin heti ajattelemaan, että tämä se varmaan oli syynä siihen, että minulle lähetetty aineisto oli salassa pidettävää eikä sitä voi saattaa sähköpostin edelleen lähettämisellä esimerkiksi iltapäivälehtien uutisiin ihmeteltäväksi. Siis selvä salaliitto siitä, että KKO:n virheet yritetään pitää salassa.
Alussa mainittu toimitus jatkui ja ratkaistiin KKO:n tuomion perustelujen, ei siis tuomiolauselman mukaan ja toimituksen uudelleen käsittelystä valitettiin edelleen maaoikeuteen, jonka ratkaisua ei ole minun tietojeni mukaan vielä annettu.
Toki KKO ja KHO ovat nekin virheitä tehneet aiemminkin puhumattakaan Veturimiehestä ja ainakin erimielisiä ovat nämä oikeusistuimet olleet muutamassa samaa aihetta käsitelleessä jutussa. Tässä lehdessä on ollut aiemmin kirjoitus mm. eräästä autopaikka- ja parkkihalliriidasta, jossa KKO ja KHO olivat asiasta täsmälleen eri mieltä, tai näin ainakin ei-juristina tulkitsin olleen. Muutama Maankäyttö-lehden numero sitten lehdessä tarkasteltiin KKO:n ennakkopäätösten eroavaisuuksia verrattuna tuoreeseen KHO:n ratkaisuun, kun säännöspohja oli korvausten osalta samansisältöinen. KHO eikä myöskään KKO käy keskustelua julkisuudessa yksittäisistä ratkaisuistaan enkä tiedä, lukeeko KHO:ssa kukaan näinkin korkeatasoista julkaisua kuin Maankäyttö, mutta syytä olisi.
Eräs usein kärkevääkin kieltä käyttänyt kaupunkimittauksen asiantuntija piti aikoinaan esitelmän, jossa hän käsitteli KKO:n tuomiota yleisen alueen rajan määräämisestä ja lausui, että ”KKO:n tuomio on virheellinen, eikä sitä noudateta”. Tämä herätti maanmittarikuulijoissa yleistä naurun hyrinää, mutta pakinoitsija ei varmuudella tiedä, mitä toimituksessa sitten oikeasti tämän jälkeen tapahtui.
Lopuksi kritisoin tähän aiheeseen liittyen, että KKO ilmeisesti valitsee itselleen mieluummin ”kivoja” juttuja. Lain muotomääräystä koskeva asia saa valitusluvan, mikä kylläkin on ymmärrettävää, mutta KKO:lle vieras ja ikävä asia ei saa, vaikka se olisi esim. meille toimituksia käsitteleville maanmittareille hyvinkin tärkeä.
Olen useassa pakinassani aiemmin käsitellyt arvioinnin ja arviolausuntojen poikkeavuutta toisistaan sekä myös sitä, kuinka arviointitulokseen pystyy, ainakin luulen niin mentalisti Noora Karman ja Pete Poskiparran pystyvän, vaikuttamaan. Sama koskee myös kaikenlaisia muitakin päätöksiä ja ratkaisuja.
Eräs maanmittauslaitoksen toimitushinnoitteluun liittyvä ohjeiston muutos pisti vuoden vaihteessa silmään. Toimitushinnastoin mukaan 2020 alun jälkeen haetuissa halkomisissa noudatetaan ns. könttähinnoittelua. Varmaan on asia harkittu, mutta on olemassa suuritöisiä halkomisia, joissa – niin arvelen – maanmittauslaitos saa takkiinsa. Olen kuullut, että eräskin suurehkon kiinteistön halkominen on aloitettu viime vuosituhannen puolella ja sitä tahkotaan vieläkin. On hyvä, että uusi taksa ei koske tuota toimitusta. Saattaa olla, että paine toimitusinsinööreillä on pysyä oman työajan osalta ainakin lähellä keskitaksaa, mikä voi johtaa huitaisten tehtyihin ratkaisuihin ja mikä huolestuttavinta, toimitusinsinöörien arviointimoraali samalla heikkenee.
Viime vuosituhannen puolella eräs jakolain mukainen toimitus oli maanjako-oikeuden käsiteltävänä. Maanjako-oikeus yllättäen kumosi ja poisti lainvastaisena koko toimituksen, mikä oli tuolloin ns. tarkastusvelvollisuuden nojalla mahdollista. Tuomari vielä kysyi toimitusinsinööriltä, miten sinä tuolla lailla menit tekemään? Siihen hän vastaisi, että kun oli niin vaikea tapaus, kysyin neuvoa professori Veikko O. Hyvöseltä ja hän neuvoi juuri näin tekemään. Siihen tuomari nopeasti heitti, että voipi se professori erehtyä. Toimitusinsinööri mietti hetken ja kuittasi, että niin voi myös maanjako-oikeus. Ja heti tuli vastasivallus tuomarilta. ”Siinä on vissi ero. Kun maanjako-oikeus erehtyy, sitä on kaikkien noudatettava, ellei KKO toisin määrää”, ja näinhän se on.
Veturimies
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Veturimies
