Epävarmuudessa elämisestä

TEKSTI: MAARIT NORDMARK

Ihmisenä elämiseen kuuluu sekä muutoksiin sopeutuminen että nykyisten olosuhteiden ekstrapolointi trendeiksi. Sivistyssanakirjan mukaan ekstrapolointi tarkoittaa yhden muuttujan funktion lineaa­rista interpolointia, jossa arvo jonkin välin ulkopuolella – mutta yleensä lähellä – olevassa pisteessä lasketaan funktion arvoista välin päätepisteissä ikään kuin funktio olisi lineaarinen. Emme sovella tätä ainoastaan matematiikassa, mutta myös elämässä. Jos olemme olleet pitkään ja pääsääntöisesti normaaliterveitä, uskomme saman terveystilan jatkuvan myös tulevaisuudessa. Jos olemme olleet sairaita, uskomme sen jatkuvan. Jos joka helmikuu tulee flunssa, odotamme sen tulevan myös ensi helmikuussa.

Mitä tapahtuu, kun maailma muuttuu niin, että epävarmuus lisääntyy? Kun emme enää pysty ennustamaan tulevaisuutta tähänastisen kokemuksemme perusteella?

Epävarmuus voidaan psykologiassa jakaa subjektiiviseen ja faktiseen epävarmuuteen. Subjektiivinen epävarmuus vallitsee, kun emme tiedä, missä tilanteessa olemme samalla kun emme tietenkään tiedä, mikä käyttäytymisvaihtoehto olisi oikea valinta. Faktinen epävarmuus taas vallitsee silloin, kun sekä sattuman vaikutus että kanssaihmisten käyttäytymisen ja reagoinnin vaihtelut aiheut­tavat epävarmuutta erilaisissa tilanteissa.

Jokaisen tilanteen epävarmuutta lisää sen monimutkaisuuden lisääntyminen. Intuitio ja kokemus samankaltaisista tilanteista, yhdessä hyvän tilannehahmotuksen ja harkintakyvyn kanssa, auttavat ihmistä selviämään myös uusista tilanteista, joissa epävarmuus vallitsee.

Koronakriisissä yhdistyy sekä subjektiivinen että faktinen epävarmuus. Olemme nyt viettäneet yli puoli vuotta epävarmuudessa; maailmassa, jossa vanhat kartat ja toimintatavat eivät ole käyttökelpoisia, eikä uusia karttoja ole vielä piirretty. Pahinta on ehkä se, että eri piirtäjät julkistavat erilaisia karttoja – eikä kukaan tiedä, mikä kartta kuvaa maastoa parhaiten. Miten se virus vaikuttaa, miksi se vaikuttaa niin eri tavoin eri ihmisiin, tarttuuko se ja jos niin miten, tarttuuko se ennen sairastumista, onko siihen parannusta, miten tarttunutta ihmistä hoidetaan parhaiten… mikä on todennäköisyys, että siihen kuolee? Kansainväliset vertailut eivät myöskään anna oikeaa kuvaa eri maiden tilanteesta, kun joissakin maissa tilastoidaan tieto siitä, kuinka moni on kuollut suoraan viruksen johdosta ja verrataan sitä toisten maiden tilastoihin siitä, kuinka moni on menehtynyt viruksen kantajana – mutta ei sen takia. Kun tähän lisätään vielä epävarmuus vasta-aineiden kestävyydestä elimistössä ja rokotekehityksen kilpajuoksun epävarmasta aikataulusta, niin meillä on tilanne, jossa epävarmuus on tullut tänne jäädäkseen ainakin muutamaksi vuodeksi.

Turvallisuusnarkomaaneilla on vaikeat ajat. Ruotsissa huostaanotettiin viime viikolla kolme kouluikäistä lasta, joiden vanhemmat olivat sulkeneet lapsensa omiin huoneisiinsa useaksi kuukaudeksi, etteivät lapset saisi tartuntaa. Eräs eläkeläinen kääntyi kauppakeskuksen rapussa ja huitoi minua koronakepillä, koska olin hänen mielestään liian lähellä hänen takanaan. Tukholman keskustassa kulkee ihmisiä kahden metrin mittatikun kanssa huitoen kaikkia, jotka tulevat liian lähelle.

Epävarmuus ja koronakriisi ei varmasti ole meistä kenellekään suosikkiolotila. Mutta kun ne nyt ovat täällä jäädäkseen toistaiseksi, voimmeko etsiä tilanteesta jotain positiivista? Arvostammeko läheisiämme ja kotielämää entistä enemmän? Näin voisi kuvitella. Olemmeko löytäneet kotia lähellä olevat retki- ja matkailukohteet, joihin emme aiemmin ole ehtineet tutustua Thaimaan ja Mallorcan houkutellessa enemmän loman lähestyessä? Polkupyöräily on lisääntynyt monissa kaupungeissa ja maissa, vaikuttaen positiivisesti sekä terveyteen, mielenterveyteen että ilmastoon. Suositut turistikohteet ovat saaneet kasvi- ja eläinlajit lisääntymään ihmisten vaikutuksen vähentyessä. Kiinan ja muiden teollisuusmaiden ilmastovaikutukset ovat pienentyneet vuonna 2020.

University of Warwick Computer Science Department teki simuloinnin, jossa laskettiin koronakriisin pysyviä mahdollisia positiivisia vaikutuksia hiilidioksidipäästöihin. Jos keskimääräinen työntekijä tekee töitä kotona kaksi päivää viikossa, voi globaali ympäristöhyöty olla 214 miljoonaa tonnia vähemmän hiilidioksidipäästöjä – joka vuosi. Sopivan laajuisen kotona työskentelyn on todettu myös lisäävän tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä, vähentävän stressiä ja aiheuttavan taloudellisia säästöjä sekä työnantajalle että työntekijälle. Ilman globaalia koronakriisiä olisi ehkä kestänyt vielä vuosia, jopa vuosikymmeniä, ennen kuin olisimme oppineet käyttämään etätyömahdollisuuksia yhtä tehokkaasti kuin mihin olemme päätyneet puolessa vuodessa.

Nyt kun olemme jo tottuneet epävarmuudessa elämiseen, olemme extrapoloineet siitä trendin. Odotamme epävarmuutta myös tulevaisuudelta. Ja syystä – elämähän on epävarmaa. Se on aina ollut epävarmaa, jo ennen kriisiä. Menneisyys on historiaa, ja tulevaisuus on vain kuvitelmaa. Elämä on koko ajan tässä ja nyt. Lähdenkin tästä Suomeen laivalla, ja otan maskin mukaan.

Lue koko artikkeli PDF-muodossa:

Toimitus Author

Vastaa