Infraa

TEKSTI: MAARIT NORDMARK

Sekä Ruotsissa että Suomessa suunnitellaan suuria infrastruktuuriprojekteja ja keskustellaan siitä, miten niihin pitäisi allokoida resursseja. Sidosryhmiä on monta ja jokainen yksittäinen rahoittajataho haluaa omat etunsa priorisoiduiksi. Kuka priorisoi niitä ihmisiä, yksittäisiä palvelujentarvitsijoita, joilla ei ole huipputason edustajia ja lobbareita? Kuka edustaa tämän lisäksi kokonaisuutta – koko maakuntaa ja aluetta?

Tukholman alueella käytiin vuosikymmenittäin keskustelua ohitusteiden rakentamisesta ja lopulta saatiinkin yksi ohitusteistä valmiiksi, mutta se ohittaa vain keskustan, käyttäen edelleen vanhaa Essingeledeniä, jonka kapasiteetti oli ylitetty jo 90-luvulla. Tietullien uskottiin auttavan käytön tasoittamiseen, mutta näin ei ole käynyt. Tietulleista on tullut uusi käyttäjille suunnattu vero, josta ei enää edes keskustella. Se vain maksetaan automaattisena tilisiirtona, niin kuin tuloverot, vaikkakin nettoansioista.

Vuosien valitusten ja hankintapäätösten jälkeen alettiin lopulta rakentaa ohitustietä Ekerön alla. Se tulee yhdistämään Tukholman pohjoispuoliset E18- ja E4-tiet ja mahdollistamaan Tukholman ohituksen kokonaan pohjois-eteläsuunnassa. Projekti on tietysti myöhästynyt; osittain sen takia, että projektin voittaneen eteläeurooppalaisen yrityksen kokemus pohjoismaisesta kivilaadusta ja sen kanssa työskentelystä osoittautui liian vähäiseksi. Aina ei kannata ottaa edullisinta tarjousta, mutta mahdollisuus julkisen tahon hankinnoille muilla periaatteilla ei aina ole mahdollista. Koronakriisi on onneksi vähentänyt liikennettä, hiilidioksidipäästöjä ja saanut liikennemäärät parempaan tasapainoon. Nähtäväksi jää, onko vaikutus pysyvä myös kriisin jälkeen. Jos työskentelemme kodeissa useamman päivän viikossa, ei tieliikenteen ehkä tarvitsekaan kasvaa ennustusten mukaan.

Lue koko artikkeli PDF-muodossa:

Toimitus Author

Vastaa