Olipa kerran … tunturiseikkailu

TEKSTI: VETURIMIES

Moni lukija tietänee maanmittariveljemme Tuomo Peltolan ja hänen Liisansa (ent. Veijalainen) seikkailurikkaasta vaelluksesta Haltille. Se vaellus jäi kesken ja johti Tuomon ensin hypotermiasta elvytykseen Tromssan sairaalaan ja sitten puolen vuoden hoito-, tervehtymis- ja kuntoutusjaksolle. Kuinka tällaista saattoi sattua huippusuunnistajille? Perussyynä oli ilmeisesti se, ettei ravinto imeytynyt Tuomon elimistöön, eikä niissä oloissa ilman ravintola vuorokausikaupalla hiihdetä. Eli tapahtui sama kuin Valentin Konoselle jossain 50 kilometrin kävelyssä.

Jokainen on nähnyt paikan päällä tai ainakin valokuvista pehmeästi kaareutuvat tunturiprofiilit. Tunturin sisällä ne ovat niin pehmeät, ettei niitä ole monesti ollenkaan. Ei tiedä, hiihtääkö ylämaata, alamaata vai tasamaata. Vähän niin kuin sekin juttu, kun edesmennyt topografi ja Jukolan viestin voittaja Eero Jatila kertoi kauan sitten vielä kauemmin sitten olleesta öisestä hiihtosuunnistusviestistä, jossa hän parinsa kanssa tutki pimeässä ja lumituiskussa hangesta törröttäviä kasveja, jotta olivatko ne heinä- vai vesikasveja eli jotta oltiinko pellolla vai järven jäällä.

Lue koko artikkeli PDF-muodossa:

Toimitus Author

Vastaa