TEKSTI: ARI LAITALA
Kaksiosainen artikkelin jälkimmäinen osa. Ensimmäinen osa julkaistiin Maankäytön numerossa 2/2022.
Avainsanana standardinmukaisuus
Kuten edellä on jo ilmennyt, voidaan esimerkiksi taloyhtiön käytönaikaista hiilijalanjälkeä laskea hiukan eri tavoin. Arenen laskuri ei ole ainoa vaihtoehto ja varsinkin kiinteistöpalvelujen tarjolla on moniakin erilaisia päästökertoimia.
Myös se, mitä esimerkiksi laskentaan otetaan lopulta mukaan, on osin avoin kysymys. Tässä esimerkissä on laskettu niin, että sähkön kulutuksen osalta mukana on vain kiinteistösähkö, mutta käyttäjäsähkönkin sisällyttäminen laskelmaan voisi tulla kysymykseen.
Laajemmassa mitassa oleellinen kysymys on niin sanotun kaksoislaskennan välttäminen. Oleellinen osa tämän problematiikan hallintaa on päästöjen kategorisointi kolmeen eri ryhmään (Scope1, Scope2 ja Scope3). Tässä taustalla on Suomessakin jo varsin suosituksi tullut kasvihuonekaasuprotokollan (Greenhouse Gas Protocol) soveltaminen. Kyse on laajahkosta standardista, joka koostuu useista kuvauksista ja ohjeistuksista, kuten teknisestä ohjeesta Scope3 mukaisen päästöjen laskemiseksi. Tämä ohjeistus on suunnattu erityisesti yrityksille ja näyttäisi olevan soveltamiskelpoinen myös meikäläisiin taloyhtiöihin. (Kuva 6.)
GHG-protokolla jaottelee laskentakohteen päästölähteet siis kolmeen kategoriaan, scopeen. Scopessa yksi ovat toimijan suorat omat päästöt. Näitä ovat kohteen kiinteistöllä tai tiloissa fossiilisen energian tuotannosta aiheutuvat päästöt. Esimerkkinä on vaikkapa kaasuboileri, jonka käyttö tuottaa suoraan kiinteistökohtaisia päästöjä. Suomessa vastaava samantyyppinen esimerkki olisi öljypolttimen käyttö kiinteistön (siis rakennuksen) lämmitykseen. Ratkaisevaa tässäkin viime kädessä on, onko poltettava polttoaine fossiilista vai ei.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Hiilineutraali taloyhtiö, osa 2
