ALEKSI HEINILÄ
Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999, MRL) mukaiset poikkeamis- ja suunnittelutarveratkaisumenettelyt ovat olleet ongelmallisia niin oikeudellisesti kuin käytännön maankäytön suunnittelunkin näkökulmasta. Näiden menettelyiden soveltaminen nimenomaan osana lain järjestelmää on omiaan helpottamaan päätöksentekijän tehtävää, jota lainsäätäjä on viime vuosina ehkä pikemminkin vaikeuttanut.
Maankäytön riittävä suunnitelmallisuus on järjestelmän lähtökohta
Jo vuoden 1958 rakennuslakia (370/1958, RakL) säädettäessä silloisen lainsäädännön suurimpana epäkohtana pidettiin lakia koskevan hallituksen esityksen mukaan sitä, ettei se ollut kyennyt estämään suunnittelemattoman ja järjestämättömän tiheän asutuksen syntymistä yleensä eikä edes sellaisille alueille, jotka olivat siihen soveltumattomia ja tai joiden varaaminen muuhun tarkoitukseen kuin varsinaisiksi rakennustonteiksi olisi ollut välttämätöntä. Tällaisen alueen myöhemmässä järjestämisessä ja kaavoittamisessa jouduttiin lain perustelujen mukaan usein sellaisen tapahtuneen tosiasian eteen, että tarkoituksenmukaisen kaavoituksen toteuttamiseen ei enää ollut mahdollisuuksia. Tämä noin 60 vuotta vanha toteamus kuulostanee monen maankäytön suunnittelun ammattilaisen korvissa edelleen täysin ajankohtaiselta. Samalla paljastuu ehkä jotakin siitä, kuinka yhdyskuntarakenteen ohjaamisessa erityisesti taajamien lievealueilla on onnistuttu.
Rakennuslain järjestelmässä ongelmaan pyrittiin vastaamaan taaja-asutuskielloksikin kutsuttua taaja-asutuksen suunnitteluvelvollisuutta koskevilla säännöksillä. Laki jakoi maan joko taaja- tai haja-asutusalueiksi. Jos kyse oli taaja-asutuksesta, oli alueella rakentamisrajoitus, joka poistui vain asema- tai rakennuskaavalla. Tämä esimerkiksi rakennuslain ensimmäiseksi periaatteeksi kuvattu sääntö tehokkaan rakentamisen suunnittelusta detaljikaavalla on yksi keskeinen ilmaus kaavoitus- ja rakentamisoikeuden järjestelmän keskeisideasta: maankäytön ja rakentamisen tulee perustua riittävään suunnitteluun.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Riittävä suunnittelu ja suunnittelutarve- ja poikkeamispäätöksenteko
