Metsähallituksen tuore avohakkuu Pohjois-Pohjanmaan Taivalkoskella. Taustalla näkyvästä aivan vastaavasta hakkuilta säästyneestä metsästä löytyi lukuisia uhanalaisten lajien esiintymiä. Kuva: Ari Aalto.
TEKSTI: ARI AALTO
WWF Suomi jakoi vuoden 2020 Panda-palkinnon vapaaehtoisista asiantuntijoista koostuvalle ryhmälle, joka kartoittaa luonnoltaan arvokkaita metsiä valtion, metsäyhtiöiden ja pohjoisen suurten yhteismetsien alueilla. Kohteet valitaan etukäteen avoimen tiedon avulla.
Luonnoltaan arvokkaiden metsien eli ns. arvometsien sijainnin kartoittaminen ja niiden lajiston selvittäminen on tärkeää, jotta päätöksiä metsäalueiden suojelusta voidaan tehdä. Tuoreimman Suomen lajiston uhanalaisuusarvioinnin mukaan jo 833 metsälajia luokitellaan uhanalaisiksi ja 754 uhanalaisuuden kynnykselle silmälläpidettäviksi. Uhanalaisista lajeistamme peräti kolmannes elää metsissä, joten lisäsuojelun tarve on ilmeinen kestävän metsätalouden mahdollistamiseksi ja metsäteollisuuden kestävyyslupausten lunastamiseksi.
Tärkein uhanalaisuuden syy on vanhojen metsien katoaminen ja lahopuun vähyys. Tästä huolimatta suojelullisesti arvokkaita metsiä hakataan jatkuvasti. Lapissa hakkuiden kohteena ovat yhä jopa kirveenkoskemattomat, kansainvälisestikin harvinaiset mäntyvaltaiset ikimetsät. Valtion suojelumäärärahoja niihin ei kuitenkaan ole ennen syksyä 2020 kohdennettu. Tätä on perusteltu Pohjois-Suomen suurilla suojelualueilla, jotka kuitenkin laajalti ovat puustoltaan niukempia korkeita alueita ja kitu- tai joutomaita.
Vaikka toisin kuulee väitettävän, on vanhojen metsien suojelu tutkitusti myös ilmastoteko. Satojen vuosien aikana metsän puustoon ja etenkin maaperään on sitoutunut valtavasti hiiltä. Tämä hiilivarasto on pois ilmakehästä, mutta hakkuissa ja maanmuokkauksessa se vapautuu takaisin muutamassa vuodessa. Tähän vaikuttaa se, että suurin osa suomalaisista metsätaloustuotteista on hyvin lyhytikäisiä. Vanhat metsät myös toimivat edelleen hiilinieluina eli sitovat jatkuvasti uutta hiiltä itseensä, vaikka hiilinieluista puhuttaessa usein keskustellaan vain kasvatusmetsistä. Kasvatusmetsien hiilivarasto on huomattavasti ikimetsää pienempi.
Suomessa valtio tai metsäteollisuus eivät kartoita talousmetsien luontoarvoja, vaan työ on vuosikymmeniä ollut vapaaehtoisten harteilla. Panda-palkinnon saaneeseen työryhmään on koottu joukko metsäluonnon asiantuntijoita, joista osalla on jo kolmen vuosikymmenen kokemus arvokkaiden metsien kartoittamisesta. Hankekoordinaattori Ari Aallon lisäksi työryhmään kuuluvat luontokartoittaja Olli Manninen, metsänhoitaja Joni-Matti Kusmin, metsäkartoittaja Jarmo Pyykkö, ekologi Risto Sulkava sekä luonto- ja ympäristöalan konsultti Matti Aalto.
Palkinnon avulla työryhmäläiset saavat kuitattua maastotyöstä aiheutuvat kulut, mutta käteen työstä ei jää kuin luonnon puolustamisesta koituva riemu. Hankkeen laajempana tavoitteena onkin osoittaa, kuinka paljon arvokkaita metsiä on edelleen hakkuiden piirissä, jotta sekä valtio että metsäteollisuus panostaisivat jatkossa selvästi aiempaa enemmän ongelman ratkaisemiseen. Pelkästään valtion mailla tällaisia luonnoltaan arvokkaita metsiä on edelleen suojelematta vähintään kymmeniä tuhansia hehtaareita. Niiden kartoittaminen ja suojelu olisi helpoin askel kamppailussa luonnon monimuotoisuuden häviämistä vastaan, mutta vapaaehtoisvoimin leimikko leimikolta etenevä työ on hidasta verrattuna arvometsien hakkuutahtiin.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Luonnoltaan arvokkaita metsäalueita kartoitetaan WWF:n tuella
