Yrjö Teeriaho – Suunnistus ja kartta eivät toisistaan kauas karkaa

TEKSTI: PEKKA LEHTONEN
Yrjö ”Yki” Teeriaho on tehnyt paljon työtä karttojen ja Lappiin liittyvien asioiden kanssa ja ollut monin tavoin keskeinen toimija suunnistuksen parissa itse kilpailemisen lisäksi. Hän on ollut myös tuottelias kirjailija ja nyt on käsillä 12. kirja: Suunnistus – Älylaji.

Useimmat Ykin aiemmista kirjoista ovat käsitelleet Lappia ja etenkin Saariselkää ympäristöineen. Ykin tuotanto on kattanut myös toisen erityisen aiheen: vuonna 2017 julkaistiin Sirkka Varpulan kanssa yhteistoimitettu kirja ”Elämän pituinen matka”, joka kertoo useiden keskisuomalaisten sotalasten tarinaa. Yhtenä heistä oli Yki, joka oli sotalapsena, ei Ruotsissa – vaan Tanskassa. ”Sotalapsista ja veteraaneista vaiettiin tunnetuista syistä sodan jälkeen pitkään”, Yki mainitsee. Kirjojen lisäksi hän on ollut tuottelias kirjoittaja paikallislehtiin.

Uusimmasta huippusuunnistusta käsittelevästä teoksestaan Yki kertoo: ”Kirjoitin kirjan rakkaudesta lajiin. Ainoa tie Suomen suunnistuksen saamiseksi nousuun on löytää uudet maailmanmestarit: minnakaupit ja janilakaset. Varsinkin miesten puolella ollaan tällä hetkellä heikoilla. Laji ei pääse mediassa juurikaan esiin, koska siinä ei pääse olympiamitalistiksi. Olen suhtautunut hyvin arvellen, pitäisikö suunnistajien olympialaisiin pyrkiäkään. Se tuo tullessaan rahan, kenties dopingin, jolta suunnistus on lähes välttynyt. Näkyvyyttä olympialaiset kyllä toisivat, nykyisin suomalaisen suunnistuksen tunnettuus rajoittuu miltei Jukolan viestiin.”

Kirja on kirjoitettu huippusuunnistajan näkökulmasta. Yki kertoo, että suunnistus oli aikoinaan suosikkilaji Maanmittauslaitoksessakin: maaottelutasoisia suunnistajia oli useita. ”Tunnetuin on ollut Osmo Niemelä. Mauno Kajamaakin edusti Helsingin Suunnistajia ja vaikutti XYZ:n perustamiseen. Jukolan viestin voittokin tuli vuonna 1958 XYZ:n tuomana kotiin. Kerron kirjassa siitäkin”, Yki jatkaa.

Kirjassa käydään läpi myös suunnistuskarttojen kehitystä alkaen venäläisestä topografikartasta, pitäjän- ja peruskartan kautta nykyiseen avoimen, ehkä suljetummankin datan avulla tehtyyn suunnistuskarttaan. ”Peruskartta sysäsi Suomen suunnistuksen nousuun, valitettavasti muilla ei ollut samantasoista karttaa. Oli pakko ryhtyä tekemään suunnistuksen erikoiskarttaa, joka nykyisin nimetään suunnistuskartaksi”, Yki taustoittaa.

Jukolan viestillä on luonnollisesti keskeinen osuus kirjassa, samoin käydään läpi maailman- ja Euroopan-mestaruuskilpailut sekä nastarit että sukset jalassa tai pyörän selässä. ”Kertoilen voittajista, mutta myös kaiken tyrineistä. Väliin keventäen, kuinka suunnistustaito on periytyvää kuten äitini kohdalla, kun hänen epäiltiin eksyneen marjametsässä: kuinka minä suunnistajan äiti voisin eksyä?”, Yki paljastaa.

Kirjaan on kertynyt tekstiä kuvineen 272 sivua. Se sisältää edellä mainitun Jukolan viestin lisäksi Tiomilan ja muiden arvokilpailujen tuloksia ja analyysiä Ykin henkilökohtaisilla kokemuksilla maustettuna. ”Lukija, hyvää matkaa suunnistuksen ja karttojen historian maailmaan!”

Lue koko artikkeli PDF-muodossa:

Toimitus Author

Vastaa