TEKSTI: PASI LAURILA – REINO RUOTSALAINEN – MAURI VÄISÄNEN
Maan muodon ja mittojen määrittäminen on geodesian perustehtävä. Tähän liittyviä tutkimuksia ovat motivoineet tiedonjano, tieteellinen kilpailu sekä talouden ja tekniikan kehittämisen tarpeet.
Aikojen kuluessa määritysten tarkkuus on parantunut. Nykyisten geodeettisten järjestelmien pohjana on jopa millimetrin tarkkaa tietoa. Maakeskisestä maailmankuvasta on siirrytty aurinkokeskiseen maailmankuvaan, mutta satelliittiajan geodeettiset järjestelmät kiinnitetään Maan massakeskipisteeseen. Massat liikkuvat ja muuttuvat, ja massakeskipiste liikkuu, joten geodesian perustehtävä säilyy.
Maailmankuva kuntoon
Uuden ajan alkaessa luonnontieteet alkoivat kehittyä voimakkaasti. Kristoffer Kolumbus yritti vuonna 1492 purjehtia länteen Intiaan, mutta hän osuikin Amerikkaan. Alkoi löytöretkien aika. Tarve luonnontieteelliselle tiedolle kasvoi löytöretkien ja eurooppalaisten valtioiden maailmanvalloituksen myötä. Piti osata navigoida ja mitata aikaa, piti osata kartoittaa tähtitaivasta, maapalloa ja sen luonnonvaroja, ja piti myös osata hyödyntää kaikkea löydettyä taloudellisesti.
Uuden ajan alussa luotiin nykyaikaisen maailmakuvan perusteet. Kehitystä helpottivat vapautuminen antiikin ja kirkon auktoriteettien vallasta ja kokeellisen tutkimuksen arvostuksen nousu. Puolalainen tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikus esitti aurinkokeskisen maailmankuvan perusteet vuonna 1543. Saksalainen tähtitieteilijä Johannes Kepler esitti planeettojen liikelait vuosina 1609 ja 1619. Sitten tieteen jättiläinen, englantilainen fyysikko, matemaatikko, tähtitieteilijä ja alkemisti Isaac Newton esitti vuonna 1687 klassisen mekaniikan peruslait ja yleisen vetovoimalain. Ne antoivat fysikaalisen perustelun muun muassa Keplerin laeille ja Maan muodolle.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Kohti maan massakeskipistettä
