Dadaismista dataismiin

TEKSTI: ARI LAITALA

Dadaismi oli lyhyen aikaa – erityisesti vuosina 1916–1924 ja erityisesti Euroopassa – vaikuttanut taidesuuntaus. Dadaismin luojat ja kannattajat sanoivat dadaismin olevan antitaidetta. Dadaismin (dadan) tehtävänä oli olla kaiken sen vastakohta mitä taide edusti. Dadaismin pontimena oli ensimmäisen maailman­sodan järjettömyys ja siitä kumpuava kyynisyys. Sikäli kuin taiteella oli tarkoitus välittää viestejä ja synnyttää merkityksiä, oli dadan tavoitteena täydellinen merkityksettömyys. Kaikki tulkinnat olivat puhtaasti katsojasta lähtöisin.

Dadaistit olivat viehättyneitä myös nihilismistä, jossa sattuma ja satunnaisuus merkitsevät luomistyön perustaa. Dadaistienkin mielestä epäjärjestys oli luonnollista, eikä siitä pitänytkään yrittää löytää mitään merkityksiä. Merkityksettömyyden ja turhautumisen esittäminen sekä sääntöjen hylkääminen oli kuitenkin sen verran menestyksekästä ja kiinnostavaa, että antitaide muuttui pian taiteeksi itsekin. Käytännössä dadaismin katsotaan päättyneen jo vuoden 1924 tienoilla, jolloin monet sen taiteilijoista innostuivat osin jo dadaismin rinnalla kehittyneestä uudesta taidesuuntauksesta – surrealismista.

Lue koko artikkeli PDF-muodossa:

 

Ari Laitala Author

Vastaa