TEKSTI: VETURIMIES
Nythän on niin, että vanhan hyvän ajan maanmittarit olivat enimmäkseen maalta ja heille tätä on turha kirjoittaa. Turhaa teekkarien oli viettää kahta kuukautta maatilaharjoittelussakaan, paitsi yhden Timon, joka meni ruotsinkieliseen taloon ja opetteli ylioppilaspohjan päälle ruotsin kielen, mutta ei nainut kuitenkaan talon tytärtä. Kun nykyajan nuoret maanmittarit ja maanmittarittaret lienevät puolestaan voittopuolisesti kaupunkilaisia, niin heille tämä on uutta tietoa puhelimen räpläämisen ohessa. Rajanveto vanhan ajan ja nykyajan välissä kulkee sen mukaan, onko pyyhkinyt pyllynsä sammaleella vai ei.
Oli Suomi köyhä vaan siksi ei jäänyt, mutta silloin kun oli, köyhä nimittäin, karjataloustulo oli monen pientilan elinehto. Ei suuria peltoaukeita paljoa ollut, enemmän oli pienempää peltoa, kaskimaita ja kivikkoja ja hallakin pani. Peltoalasta suuri osa jouduttiin panemaan heinälle. Kun viljaakin tarvittiin, niityt olivat arvossaan niin, että niitä meni tyttärien myötäjäisinä pitäjän rajojen ylikin. Se näkyi ainakin vielä Veturimiehen aikana peruskartoilla kylä- ja kiinteistöjaotuksen sekaannuksena.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Heinäseipäiden merkityksestä
