Tunnelien päällä voi olla myös liiketoimintaa. Kuva: Mikael Still.
TEKSTI: PIA MÄKILÄ JA MIKAEL STILL
Suomessa kiinteistön voidaan katsoa ulottuvan oikeudellisesti rajoittamattomasti kohti maapallon ydintä. Kiinteistön taloudellista arvoa mietittäessä on oleellista se, kuinka syvälle maanpinnan alapuolelle kiinteistön omistaja voi tosiasiallisesti kiinteistöään hyödyntää.
Kansainvälisesti monissa muissakaan maissa kuin Suomessa kiinteistön omistusoikeuden ulottuvuutta ei ole laissa määritelty jatkuvaksi tiettyyn rajaan asti vaan ulottuvuutta käsitellään tapauskohtaisesti. Poikkeuksiakin löytyy: muun muassa Singaporessa, Malesiassa sekä Japanissa maanalaisen tilan kysynnän kasvun myötä kiinteistön ulottuvuuteen on ollut tarvetta ottaa kantaa lainsäädännön tasolla.
Tiheään asutussa Singaporessa maanomistajan oikeutta maanalaiseen tilaan säätelevää lainsäädäntöä on uudistettu vaiheittain. Vaikka toistaiseksi Singaporessa syvimmälle maan alle ulottuvat rakenteet ovat julkisessa omistuksessa, ulottuvat yksityisetkin hankkeet yhä syvemmälle. Liiketilaa ja pysäköintitiloja on rakennettu jopa 20 metrin syvyyteen.
Singaporessa ei aikaisemmin ole laissa otettu kantaa kiinteistön vertikaaliseen ulottuvuuteen. Vuonna 2015 voimaan tulleen uudistuksen myötä lakiin on kirjattu kiinteistön omistajan omistavan maa-alueen niin syvälle, kuin hän kohtuullisesti ja perustellusti sitä käyttöönsä tarvitsee. Lakikirjausta tiettyyn syvyyteen maapinnan alle jatkuvasta ulottuvuudesta ei ole tehty, mutta kohtuullisen ja perustellun on katsottu tarkoittavan niin syvälle maan alle, kuin on määritelty valtion saantokirjaan (State title). Niissä tapauksissa, joissa sitä ei ole saantokirjassa määritelty, omistusoikeus ulottuu 30 metriä keskimääräisen merenpintatason alapuolelle. Singaporessa valtiolla on oikeus luovuttaa määritellyn tason alapuolista aluetta ilman maanpinnan kiinteistön omistajan suostumusta.
Malesiassa on ollut jo vuodesta 1990 voimassa laki, jossa säädetään kiinteistön omistusoikeuden ulottuvuudesta maan alle. Lain mukaan valtion luovuttaessa maata, täytyy siihen liittyvän omistusoikeuden ulottuvuus määritellä myös maanpinnan alle. Lakiin on myös kirjattu vähimmäisulottuvuudet eri käyttötarkoituksissa oleville kiinteistöille: sen mukaan maatalouskäytössä oleva kiinteistö ulottuu 6 metriä, kiinteistöt, joilla on rakennus 10 metriä ja teollisuuskäytössä olevat kiinteistöt vähintään 15 metriä maanpinnan alapuolelle. Tämän määritellyn syvyyden alapuolella oleva alue kuuluu valtiolle, joka voi ilman pintakiinteistön omistajan suostumusta vuokrata tai luovuttaa sitä kolmannelle osapuolelle.
Myös Japanissa on laissa säädetty maanalaisen tilan käytöstä julkisiin tarkoituksiin. Säädös koskee kuitenkin ainoastaan tiettyjä tiiviisti rakennettuja kaupunkialueita. Lain mukaan julkisen tahon on mahdollista ottaa maanalaisia alueita käyttöön yleisen tarpeen vaatiessa ilman, että siihen vaadittaisiin maanpinnan kiinteistön omistajan suostumus. Laissa on määritelty syvällä oleva alue tarkoittamaan 40 metriä maanpinnan alapuolella tai 10 metriä kiinteistöllä olevan rakennuksen perustusten alapinnan alapuolella olevaa aluetta.
Kiinteistön omistusoikeuden ulottuvuudesta maanpinnan alle on julkaistu vain vähän tutkimustietoa. Singapore, Malesia ja Japani ovat esimerkkejä valtioista, joissa lainsäädännössä on otettu kantaa kiinteistön vertikaaliseen ulottuvuuteen. Monissa maissa kiinteistön omistusoikeuden ulottuvuus maanpinnan alle on yksityiskohtaisesti määrittelemättä ja kiinteistön katsotaan ulottuvan niin syvälle, kuin sen omistaja on sitä voinut käytännössä hyödyntää. Maanalaisen alueen kysynnän kasvaessa tarve tarkemmalle määrittelylle kuitenkin kasvaa. Toivottavasti tämän myötä asiasta saadaan myös lisää tutkimustietoa.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Läs artikeln på svenska:
