Maankäyttö on nollasummapeliä

TEKSTI: ARI LAITALA
Maailman väkiluku kasvaa joka päivä noin 150 000 hengellä. Näin on tänään, huomenna ja kymmeniä tuhansia päiviä tästä eteenpäin. Onko ­ilmastonmuutoksen ­pysäyttäminen edes mahdollista väestöräjähdyksen varjossa? Maankäytössä ­tapahtuneet globaalit ratkaisut ovat keskeinen osa ongelmaa mutta samalla myös osa ratkaisua.

Kahdeksan miljardin ihmisen raja maapallolla rikkoutunee vuonna 2023. Väestön voimakas kasvu tuo eteen lukuisia haasteita yhteiskunnan kaikilla sektoreilla kuten terveydenhuollossa, koulutuksessa tai esimerkiksi energiahuoltoon liittyen. Ritchien ja Roserin artikkelin mukaan (2019) vuonna 2016 maailmassa oli 940 miljoonaa ihmistä, jotka eivät ole sähkönjakelun piirissä. Vielä isommalta haasteelta tuntuu se, että kunnolliset keittomahdollisuudet sisätiloista puuttuvat noin kolmelta miljardilta ihmisiltä. Puun poltto sisätiloissa ilman kunnollista tekniikkaa on merkittävä pienhiukkasten lähde ja sitä myöten terveyshaitta.

Väestöräjähdyksen merkittävin ja välittömin ongelma ilmastonmuutoksen kannalta on kuitenkin ruuantuotanto. Maa­talouden tuottavuus on kasvanut huikeasti koneellistumisen ja tehomaatalouden myötä, kun tuottavuutta tarkastellaan ihmistyön määrällä. Wikipedian artikkelissa ”Mechanized agriculture” esitetään arvio, jossa esim. vehnäntuotanto työntekijää kohden olisi 1800-luvulla noin kuusinkertaistunut ja 1900-luvulla kymmenkertaistunut. Näin ollen tuottavuuden kasvu esiteollisesta ajasta lienee satakertaistumisen suuruusluokassa. Tämä tuottavuus on kuitenkin siis vain työntekijää kohden ja pätee vehnäntuotantoon, jossa koneellistuminen ja tehomaatalouden edut ovat huomattavat esim. riisinviljelyyn nähden.

Hehtaarikohtaiset sadot eivät suinkaan ole satakertaistuneet, mikä on johtanut merkittävään viljelypinta-alan kasvattamiseen

Lue koko artikkeli PDF-muodossa:

Ari Laitala Author

Vastaa