TEKSTI: SANNA TIKKANEN
Hoivakiinteistöt muodostavat oman monimuotoisen segmenttinsä Suomen kiinteistömarkkinassa. Hoivamarkkina ymmärretään ja tuodaan selvästi esille osana yhteiskuntakiinteistöjen markkinaa, joka on noussut yhdeksi merkittävistä toimitilasijoitussektoreista.
Määritelmällisesti termi ”hoiva” on vaihteleva tahosta riippuen ja sen sisältö muuntelee myös akateemisessa kirjallisuudessa. Määrittelyn hankaluutta selittänee yllä mainitun monimuotoisuutensa lisäksi varmaankin myös se, että markkina on vielä melko nuori huolimatta vakiintuneesta asemastaan kiinteistömarkkinoilla. Kaikista laajimmassa merkityksessään hoivakiinteistöjen voidaan ajatella olevan sellaisia kiinteistöjä, joissa tuotetaan sosiaali-, terveys- ja varhaiskasvatuspalveluita. Yhteiskuntakiinteistösektori taas käsittää kiinteistöt, joissa tuotetaan julkisia palveluita. Valtaosa siitä muodostuu hoivakiinteistöistä, mutta hoivan lisäksi siihen lukeutuvat muun muassa opetuskiinteistöt, oikeushallinnon ja pelastustoimen kiinteistöt.
Hoivamarkkinassa korostuu edelleen vanhushoivan suuri rooli, mutta sen ohella hoivapaletissa on koko joukko muita hoivan tyyppejä. Esimerkiksi erityisryhmien palveluasuminen, päiväkodit, lastensuojelu ja sairaalat sekä terveysasemat ovat nousseet vahvemmin esille, joskin niiden suhteellinen osuus on melko pieni verrattuna vanhushoivaan. Demografiset tekijät pitävät huolen siitä, että vanhushoiva tulee jatkossakin olemaan merkittävin yksittäinen hoivan sektori Suomen ikääntyessä suurten ikäluokkien mukana. Sijoittajien keskuudessa suurinta suosiota näyttävät tällä hetkellä nauttivan vanhushoivan ohella ihmisen elinkaaren toinen ääripää, päiväkodit.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa: