TEKSTI: STEN ÖHMAN
Ahvenanmaalla elämäntyönsä tehnyt Sven-Olof Lindfors kuoli maaliskuun 28. päivänä, 85-vuotissyntymäpäiväänsä seuraavana päivänä. Hän oli syntynyt vuonna 1940 Pietarsaaressa perheeseen, jonka molemmat vanhemmat olivat Ahvenanmaalta, äiti Föglöstä ja isä Jomalan pitäjästä. Perhe muutti Tammisaareen, jossa Sven-Olof varttui ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1959. Lapsuuden kesät hän vietti isovanhempiensa luona ja niissä ympäristöissä syntyi rakkaus Ahvenanmaan saaristoon, jonne hän myöhemmässä vaiheessa muutti ja perusti perheelle kesänviettoparatiisin Föglön saaristoon, ilta-auringon puoleiselle rannalle saarta.
Sven-Olof, kouluajoilta kutsumanimeltään SOL, valmistui diplomi-insinööriksi Helsingin Teknillisen Korkeakoulun maanmittausosastolta vuonna 1964. Senaikaisen auskultoinnin hän suoritti Turun maanmittaustoimistossa toimien siellä toimitusinsinöörinä. Toimitukset ulottuivat välillä myös Ahvenanmaalle. Sijaisuuksia kiinteistöinsinöörinä hän hoiti lyhyinä jaksoina Tammisaaressa ja Maarianhaminassa.
Itse tapasin Sven-Olofin ensimmäisen kerran talvella 1970, kun kävin Turun maanmittaustoimistossa utelemassa kesäharjoittelupaikkaa ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen maanmittausosastolla. Harjoittelupaikka irtosi siltä istumalta, mutta kun kesä koitti, Sven-Olof oli jo komennettu Ahvenanmaalle. Näin Manner-Suomi jäi työelämässä lopullisesti taakse. Kerrotaan, että kun maanmittarit ennen maailmassa komennettiin Ahvenanmaalle, perilletulo saattoi viipyä. Matka taittui saariston kautta ja aina sattui saari kohdalle, missä jokin hieman isompi toimitus oli pahasti kesken. Sinne oli pysähdyttävä saattamaan toimitus loppuun ennen matkan jatkumista. Määränpäähän Maarianhaminaan saavuttiin siten kuukausia suunniteltua myöhemmin.
Tämän muistokirjoituksen juuret saivat jatkoa, kun tiemme kohtasivat Maanmittausinsinöörin Liiton toiminnassa 1980- ja 1990-luvuilla. Sven-Olof osallistui pitkään ja tiivisti MIL:n toimintaan edustaen ammattikuntaamme ja maatamme kansainvälisellä tasolla ja erityisesti Pohjoismaisen yhteistoiminnan kantavana voimana. Pohjoismaisena yhdysmiehenä hän toimi vuodesta 1979 90-luvulle asti ja ja MIL:n hallituksen jäsenenä vuodesta 1988.
Sven-Olof Lindfors toimi Ahvenanmaalla ja Maarianhaminassa osallistuen aktiivisesti yhteiskunnalliseen elämään. 1970-luvuilla hän kiinnostui paikallispolitiikasta ja asettui vuonna 1979 ehdokkaaksi sekä maakuntapäivä- että kaupunginvaltuuston vaaleihin. Molempiin hänet valittiin. Maarianhaminan kaupunginvaltuustossa hän toimi sekä puheenjohtajana että myöhemmin kaupunginhallituksen puheenjohtajana, erityisaktiviteetteinaan kouluasiat ja kaupunkisuunnittelu. Politiikassa Sven-Olof edusti maltillisia porvaripuolueita vastaavaa Frisinnad Samverkania ollen siinäkin aikansa johtotehtävissä.
Sven-Olof oli sosiaalisen kompetenssin taituri. Oikeudenmukainen, viisas, kuunteleva, ajatteleva, rauhallinen ja aina pilke silmäkulmassa. Maanmittaustoimiston piiri-insinöörin saariston maanomistuskulttuurin syvällinen tunteminen oli lahja Maanmittauslaitoksen menestyvälle toiminnalle myös Ahvenanmaalla. Käydessäni joitakin vuosia sitten Brändön kunnan Lappon kyläsaaressa ihmettelin, kun vuoden 1971 peruskartalta ei löytynyt yhtään kiinteistörajaa. Jatkoihmettely tuottikin selvyyden, ettei uusjakoa näinkin etelässä vielä ollut toimitettu. Vuosina 1972–78 toimitetun uusjaon asiakirjat paljastivatkin toimitusinsinööri Sven-Olof Lindforsin taidonnäytteen. Toimituspöytäkirja todistaa edellä mainittujen laatusanojen paikkansa pitävyyden. Toimituksesta ei käytännössä edes valitettu. Erikoisuutena esitettiin viereisen Björkön saaren asianosaisten vaatimuksesta ”valtion tien” rakentamista Lapposta Björkön saareen lossiyhteyksineen. Rakentamisen kannattavuuslaskelma sai Maanmittaushallituksen siunauksen ja niin tie rakennettiin. Ja lossi. Erityisenä perusteena hankkeelle esitettiin maidontuottajien logistiikan hankaluudet. Kerrotaan, että kohta toimituksen päättymisen jälkeen Björköstä hävisivät kaikki lehmät. Mutta tie jäi. Ja lossi. Tämäkin on yhteiskunnallinen taidonnäyte. Sven-Olof Lindfors siirtyi vuonna 1998 Ahvenanmaan maakuntahallituksen liikenneosaston päälliköksi toimien siinä tehtävässä eläköitymiseensä vuonna 2003.
Kun eläkeaika koitti, Sven-Olof keskittyi matkustamiseen, usein seikkailu mielessään. Euroopan pääkaupunkien rinnalla kaikki muut maanosat, seassa mm. Galapagos, Alaska, Grönlanti ja erikoisuutena matka Chilestä Australiaan kylmälaivan kyydissä kaksistaan matkustajina ruotsalaisen kollegan Göran Lifin kanssa. 2000-luvun alkuvuosina Sven-Olof perusti muutaman vanhan koulukaverinsa ja parin ahvenanmaalaisen ystävänsä kanssa Lövbrandssällskapetin (”Ruskaseuran”) ja ryhtyi vuosittaiseen Levi-retkeilyyn sieltä yhteisesti eräiden muiden kanssa hankitusta lomamökkitukikohdasta käsin. Tämä ukkoseurue jatkoi retkeilyä Sven-Olofin johdolla, kunnes voimat kaksi vuotta sitten ehtyivät. Tätä kirjoitettaessa Lövbrandssällskapet, johon sain kunnian liittyä joitakin vuosia sitten, on pakkaamassa laukkuja Sven-Olofin muistoretkeilyä varten Leville.
Sven-Olofilla oli iso perhe, kahdesta avioliitosta 5 lasta, nuorimmat poika ja tyttö yhdessä pitkäaikaisen vaimonsa Anne-Majn kanssa. Lastenlapsista Sven-Olof totesi, että heistä saisi koottua jalkapallojoukkueen. Eritysesti juuri lastenlapsiin, lähellä ja ulkomailla, hän piti lähes päivittäistä yhteyttä. Sven-Olofia, SOLia, jäävät kaipaamaan läheisimmät, laaja ystäväjoukko ja olen vakuuttunut – monet siitä suuresta joukosta toimitusten asianosaisia, jotka hän matkansa varrella tapasi.
Sten Öhman
maanmittari, ystävä
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Sven-Olof Lindfors In Memoriam
