Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen tutkimuksessa on saatu lupaavia tuloksia liikkuvan laserkeilauksen käytöstä teiden kunnon arviointiin.
Tiet ovat suomalaisissa olosuhteissa kovilla ja niiden kunnossapitoon käytetään Suomessa satoja miljoonia euroja vuosittain. Erityisesti talviaikaan niiden pintaa rasittavat voimakkaat lämpötilavaihtelut, routa ja nastarenkaiden mekaaninen kulutus. Käytössä olevat menetelmät kuntokartoitukseen saattavat kuitenkin olla vanhanaikaisia ja tehottomia. Perinteinen arviointi nojaa ihmisen havaintokykyyn ja jättää tilaa tulkintaeroille.
Ratkaisu teiden kuntokartoitukseen tulevaisuudessa voi löytyä lasersäteestä. Paikkatietokeskuksen tutkimuksessa on saatu lupaavia tuloksia teiden kunnon arvioinnista laserkeilauksella. Tien kunnon arviointia on tutkittu sekä autoon kiinnitetyllä, laajasti tietä ja ajoympäristöä skannaavalla laserkeilaimella että autonomisesti ilman ihmistä ajavaan autoon kiinnitetyllä laserkeilaimella. Lasersäteen avulla tuotetaan tiheää pistepilviaineistoa, jonka pohjalta alueesta tehdään yksityiskohtainen 3D-malli.
Tutkijat ovat nyt päässeet tarkkuuteen, joka vastaa manuaalisesti tehtyä työtä. Teiden urat onnistuttiin mittaamaan toistettavasti, ja urasyvyys havaittiin millimetrin tarkkuudella. Kolot, kuopat ja halkeamat tunnistettiin 75–80 % tapauksissa, jos niiden laajuus oli vähintään kaksi senttimetriä. Perinteisissä mittauksissa saadaan tyypillisesti vain karkea käsitys siitä, millä tieosuudella pintavaurioita on.
Toinen oleellinen ero perinteisiin menetelmiin on se, että mittaukset on tehty liikkuvasta autosta, joka voi ajaa jopa 80 kilometrin tuntivauhtia. Tämä lisää kustannustehokkuutta.
Teiden ylläpidon lisäksi tutkimus hyödyttää autonomista autoilua. Itseajavat autot tarvitsevat tarkkaa reaaliaikaista tietoa ympäristöstään, ja voivat hyödyntää laserkeilausta turvalliseen ajamiseen ja ajolinjan valitsemiseen uria välttäen.
