TEKSTI: ARI LAITALA
Maanmittari ja rakentaja ovat sukulaissieluja. Tämän tiesi aikoinaan jo lainsäätäjäkin maankäyttö- ja rakennuslakia sorvatessaan.
Maanmittari ja rakentaja ovat sukulaissieluja. Tämän tiesi aikoinaan jo lainsäätäjäkin maankäyttö- ja rakennuslakia sorvatessaan.
Nyt juridiset polut ovat osin erkanemassa, kun rakentamisen sääntely muotoutui omaksi erilliseksi rakentamislaiksi (751/2023). Rakentamislain pitkä uudistustyö alkaa viimeinkin olla paketissa, kun rakentamislain korjaussarjassa annetut muutokset tulevat voimaan 1.1.2026. (Laki rakentamislain muuttamisesta 809/2025). Myös rakentamislain mukaiset asetukset on pääosin annettu, ml. Ympäristöministeriön asetus rakennuksen ilmastoselvityksestä ja rakennustuoteluettelosta (1027/2024). Tämä asetus tulee voimaan 1.1.2026 ja sen on syytä olettaa vievän rakentamista merkittävästi vähähiiliseen ja rakentamisen kiertotaloutta edistävään suuntaan.
Käsite kiinteistö on edelleen uuden rakentamislain keskeisiä käsitteitä. Uudessa säädöstekstissä (751/2023) se esiintyy edelleen yli 70 kertaa joko perusmuodossaan tai erilaisten jatkomääreiden kera. Muutakin maanmittareille tuttua sääntelyä ja termistöä on edelleen mukana: tonttijako, lunastustoimitus, lunastuskorvaus; asemakaava eri johdannaisineen lukuisia kertoja jne.
Keskitytään näiden yksityiskohtien sijaan kuitenkin isoon kuvaan. Siellä mm. digitalisaation edistäminen on keskeistä. Esimerkiksi rakentamisen suunnittelussa ja luvituksessa ovat tietomallit nyt pakollinen työkalu. Tietomalleista on lisää tässä lehdessä esim. Miika Kostamon ja Kaisa Kanervan artikkeleissa.
Isossa kuvassa ehkä digitalisaatiokehitystäkin isompi ja uudempi asia on siirtyminen vähähiiliseen rakentamiseen, ja samalla rakentamisen kiertotalouden vauhdittamiseen. Uuden lain lähtökohtana on se, että rakennusosat tulee nyt jo lähtökohtaisesti suunnitella kierrätettäviksi ja samoin aikoinaan koittavan purkamisen sujuvoittaminen tulee huomioida rakennustavoissa.
Vähähiilisen rakentamisen kokonaisuus summautuu rakentamisen vähähiilisyyden raja-arvoissa. Tätä koskeva asetus vielä puuttuu, mutta ilmeisen suurella varmuudella keväällä lausuntokierroksella olleet rakennustyyppikohtaiset raja-arvot pysyvät. Luonnos sisältää vähähiilisyyden raja-arvot rakennettaville uudiskohteille vuoden 2026 alusta, mutta samalla on esitetty tiukennetut raja arvot, joihin siirryttäisiin 2028 alusta.
Jonkinlainen yhteinen ymmärrys näyttäisi vallitsevan siitä, että ainakin 2028 raja-arvot alkaisivat ohjata rakentamista kohti vähähiilisempiä rakennusmateriaaleja tai vaihtoehtoisesti kohti kierrätysosien ja -materiaalien uusiokäyttöä.
Lisäksi huomattavaa on, että mikäli uudiskohde nousee rakennuspaikalle, josta on ensin purettu rakennus pois, tulee puretusta rakennuksesta ja sen purkamisesta osa uuden kohteen elinkaarta ja samalla hiilijalanjälkeä. Tämäkin osaltaan sysää kehityskulkua kohti vähähiilistä rakentamista ja rakentamisen kiertotaloutta.
Palataan lopuksi vielä digiasioihin, joihin liittyvä sääntely etenee jatkuvasti monellakin rintamalla. 12.9.2025 voimaan tullut EU:n datasäädös (Data Act) näyttäisi liittyvän rakennuksiin ja rakennettuun ympäristöön monella tapaa. Datasäädöksen perusajatuksena on se, että mikäli käytettävä kone tai laite kerää dataa, tulee tämä data asettaa myös ao. käyttäjän ulottuville. Tällaisia koneita ja laitteita ovat rakennukset pullollaan. Esimerkiksi uusista kodinkonelaitteista aika iso osa on jo sellaisia, jotka keräävät dataa omaan toimintaansa ja toimintaympäristöön liittyen. Esimerkiksi kehittyneet pölynimurirobotit luovat tyypillisesti karttakuvan tilasta, jossa niitä käytetään.
Myös kehittynyt talotekniikka on hyvin dataintensiivistä. Esimerkiksi kaikki energia-asioihin liittyvä teknologia kuten lämmittäminen ja sisäilmasto-olosuhteiden tarkkailu perustuu datan keräämiseen ja hyödyntämiseen. Myös aurinkopaneelit, lämpöpumppujärjestelmät ja ajoneuvon latausjärjestelmät keräävät suuria määriä dataa. Tämän tyyppisellä datalla on lähtökohtaisesti suuri merkitys sellaisissa tehtävissä ja toiminnoissa, jotka liittyvät kiinteistöjen omistamiseen, hallinnointiin, korjauksiin, ylläpitoon, investointeihin ja kiinteistöarviointiin.
Data-avaruuksien kasvaessa ja tiedonsiirtorajapintojen yleistyessä kasvavat samalla mahdollisuudet tekoälyn laajempaan ja hyödyllisempään käyttöön. Se näyttääkin olevan yksi keskeisiä tarkoitusperiä datan keräämiseen ja jakamiseen liittyvän sääntelyn edistämisen taustalla.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Pääkirjoitus 2/2025
