TEKSTI: HENRIK HAGGRÉN
Kansanvalistusseuran kalenteri julkaisi 1889 Alfred Petreliuksen kirjoituksen Suuresta Kuolan 1887 retkestä. Kirjoitukseen sisältyi kolme kuvaa ja karttaliite. Kuvat esittivät maisemaa Lujaur-tuntureilta. Kuolan niemimaa oli ollut vielä keskiosiltaan tuntematonta aluetta Euroopan kartalla, ja Lujaur vasta löydettiin tällä matkalla.
Tähtitieteen opiskelija Petrelius oli retkikunnan matkalla geodeettina. Hänen tehtävänään oli laatia Kuolasta yleiskartta, joka sisälsi myös niemimaan keskeisen ylänköalueen. Aiemmat kartat olivat kuvanneet sisämaata lähinnä asukkaiden kertomusten perusteella. Nyt tuli kartoittaa maanpinta, kasvullisuusvyöhykkeet, vesistöt ja tunturialueet, ja niiden korkeussuhteet.
Lujaur-tuntureiden löytyminen ja Kuolan yleiskartta lukeutuvat retkikunnan merkittäviin tieteellisiin saavutuksiin. Lujaur muodostaa yhdessä Hiipinä-tunturien kanssa Skandinavian vuoristoselänteen itäisen ääripään. Se sijaitsee Kuolan niemimaan ylänköalueella, missä korkeimmat tunturihuiput nousevat 1200 metriä merenpinnan yläpuolelle. Matkan geologisesti keskeinen löytö oli tunturialueen mineraalirikas nefeliinisyenitti-esiintymä.
Uutta tekniikkaa
Petrelius esitti Kuolan niemimaan konseptikartan Societas pro Fauna et Flora Fennica’n kokouksessa 7.4.1888. Kartta oli piirretty mittakaavaan 1:816 000. Tämän kopio oli liitetty pienennettynä ja yleistettynä vuoden 1889 kalenteriin. Valmis kartta julkaistiin Suomen Maantieteellisen Seuran Fennia-sarjassa vuonna 1890.
Retkikunta kulki niemimaan halki Murmanskista Woroninskin ja Lujaur-tunturien kautta Ponoin kaupunkiin. Tällä matkalla Petrelius määritti maantieteelliset koordinaatit kahdeksalla kiintopisteellä. Tuntureiden ja vesireittien korkeudet havaittiin aneroideilla ilmanpaine-eroista. Lähtötasona oli merenpinta Murmanskissa.
Matkan varrella maastokohteet kartoitettiin kippregelillä, kolmioitiin ja piirrettiin kartalle. Lujaur-tuntureilta jatkettaessa retkikunta jakaantui. Petrelius kartoitti mittapöydän kanssa Ponoi-joen ja sen jokivarren alas itään. Wilhelm Ramsay kartoitti jokireitin Woroninskista Jäämeren rannalle Jokorowskiin.
Kuolan retkellä oli mukana kaksi kameraa, toinen J. A. Palmenilla ja toinen Wilhelm Ramsaylla. Palmen oli Helsingin yliopiston eläintieteen professori ja retkikunnan johtaja. Ramsay oli geologi, joka oli vasta väitellyt lisensiaatin opinnoissaan Helsingin yliopistossa. Hän oli perehtynyt valokuvaukseen opintomatkalla Tukholmassa edellisenä talvena. Jääkausitutkijat Ruotsissa, professori Gerard de Geer ja Axel Hamberg olivat käyttäneet valokuvia kartoitustöissä Huippuvuorilla 1882.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Alfred Petrelius ja Suuri Kuolan retki 1887
